Ravitsemus on kiinnostanut minua niin kauan kuin muistan.
Jo nuorena, tanssia harrastavana tyttönä halusin ymmärtää, miten voin tukea kehoani parhaalla mahdollisella tavalla. Ei pysyä mahdollisimman laihana, tanssijan kehon ihanteessa, vaan todella olla terve. Ja sismmässäni tiesin, että ravinto on vähintään yhtä tärkeä rakennuspalikka kuin liikuntakin. Myöhemmin jooga toi tähän vielä syvemmän ulottuvuuden – ei pelkästään fyysisen hyvinvoinnin, vaan myös sen henkisen – yhteyden johonkin suurempaan. Siihen, mikä tuntui merkitykselliseltä, kodilta, pyhältä.
Joogasta tuli pian kokonaisvaltainen elämäntapa ja arvomaailma, jonka mukaan tuntui minulle oikealta elää ja tehdä valintoja. Valintoja myös ravitsemuksen suhteen. Olen nyt viimeiset 15 vuotta ollut kasvissyöjä ja suurimman osan ajasta vegaani. Erinäisiä pätkiä Aasiassa ollessani olen elänyt pääosin raa’alla kasvipohjaisella ravinnolla. Puhtaalla, värikkäällä, monipuolisella. Kauniilla. Kehoni puhdistui ja kaunistui, niin sisäisesti kuin ulkoisesti, kohinalla etenkin ensimmäisten vuosien aikana. Ylimääräistä turvotusta ja kuona-aineita puhdistui huimasti ja eron sekä tunsi että näki. Sain paljon kommentteja ja ihastelua – mitä olet tehnyt, kun olet muuttunut näin paljon?? Ja pikkuhiljaa aloin saada myös ihmettelyä – miten voit pärjätä vain ”viherpiipertämällä”?
Noh. Alun puhdistumisen, uusiutumisen ja energisoitumisen jälkeen oloni oli tietenkin pitkään todella hyvä, kevyt, selkeä ja elinvoimainen. Kävin läpi monenlaista muutosta ja kohtaamista joogan harjoittajuuden ja elämäntavan myötä ja hyvä ravitsemus tuki sitä kaikkea. Varhaisteinistä asti vaivana ollut akne pysyi mukana, vaikka keho olikin parantunut huomattavasti. Akne oli minulle kuitenkin merkki siitä, että kaikesta tästä huikeasta muutoksesta huolimatta, jokin palanen tässä palapelissä on vielä kateissa. Intuitiivisesti tiesin vastauksen löytyvän ravinnosta.
Monista eri suunnista lähestyin ravitsemusta ja käytin itseäni koekaniinina. Pysyin kasvissyöjänä, mutta kummankin raskauden aikana olen lisännyt ruokavaliooni jotakin eläinperäistä, vähintään kananmunia. Kokeilin monenlaista, kuuntelin vaikuttajia, otin oppia.
Ja vaikka kuinka “oikein” söin, kehoni ei voinut hyvin.
Akne ei lähtenyt. Ei myöskään herkästi uupuminen.
Ei vaikka söin puhtaasti, kasvipohjaisesti. Satvisesti?
Ei vaikka tein asanaharjoitukseni ja hikoilin kuona-aineet pois.
Ei vaikka kohtasin toistuvasti itseni, pelkoni, uskomukseni..
EI vaikka ulkoilin, otin aikaa itselleni ja pysähdyin.
Ei vaikka tein kaiken niin kuin “kuuluu”.
Se herätti epätoivoa, turhautumista ja ihmetystä.
Ja rehellisesti – myös häpeää:
Eikö minun pitäisi jo voida hyvin? Siis optimaalisen hyvin!
Minähän olen joogaopettaja, elän kuten opetan. Olen harjoittanut tätä elämäntapaa niin pitkään.
Ulkopuolelta kaikki saattoi näyttää tasapainoiselta ja tottakai, ainakin parikymppiseen itseeni verrattuna olinkin super terve.
Mutta sisälläni oli epätasapaino. Ristiriita, jota en ymmärtänyt.
Kerta toisensa jälkeen vuosien ajan ajattelin löytäneeni “sen oikean tavan” syödä.
Että nyt tämä toimii. Nyt kehoni alkaa voida perinpohjaisesti hyvin.
Ja silti, joku ikäänkuin kyti pinnan alla.
Kehossa oli edelleen levottomuutta ja väsymystä.
Tulehdusta (pinnan alla kytemistä, in deed!).
Epätasapainoa.
Mielessä hämmennystä, selkeyden puutetta.
Aivosumua.
Ja se intuitiivinen tunne:
jotain oleellista on vielä oivaltamatta. Ja että se liittyy eritysesti ravintoon.
Ravitsemukselliset valinnat eivät ole pelkästään fyysistä ravitsemusta –
vaan tapa, jolla on suhteessa itseensä.
Tämä on ensimmäinen osa kirjoitussarjaa, jossa jaan matkani ravinnon, kehon ja yhteyden äärelle. Tositarina ihmisestä, joka oppii luottamaan itseensä.
Minulla on takana kaksi raskautta ja yhteensä kuusi vuotta äitiyttä, jotka ovat olleet kaikessa moninaisuudessaan ja haastavuudessaankin siunaus. Ne ovat nimittäin osoittaneet minulle kirkkaasti muun muassa sen, että ravitsemus ei ole vain ”energian tankkaamista” niin että pärjäillään ja ollaan kylläisiä. Vaan sitä todellakin on sitä mitä syö – myös mielen tasolla, siellä mieli on yhtälailla materiaalista muodostelmaa kuin fyysinen kehokin. Raitsemukselliset valinnat kuvastavat sitä kokonaisvaltaista tapaa, jolla elää ja kohtelee itseään (ja sitä kautta elämää ylipäätään), uskomuksiaan ja sitä, miten hahmottaa elämää. Tämä ravitsemukseen liittyvä vyyhti, josta tässä ensimmäisessä kirjoituksessani on esillä pintaraapaisu, on ollut kertakaikkisen mullistava oivallus tällä tähän mennessä 20-vuotisella matkallani. Ja vaikka tähän aiheeseen liittyy minulla häpeää, niin tämän kaiken myöntäminen, esilletuominen ja tiedon jakaminen on äärimmäisen tärkeää ja koen sen yhdeksi elämäntehtävistäni, ainakin juuri tässä hetkessä. Tästähän minä olen sieltä fiininaamaisesta teinitytöstä asti haaveillut – rehellisesti kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, siitä vastuuta ottamisesta ja sen saman fasilitoimisesta myös muille.
Jatkan oivallusteni ja oppimani jakamista seuraavassa osassa. Kiitos, kun olet täällä 💛
💛 Rakkaudesta,
Janita
Jätä kommentti