Ravinto ei ole vain polttoainetta fyysiselle keholle. Mieli on yhtälailla materiaa, johon ravinto vaikuttaa ja näin sen luonto muovautuu mm. sen mukaan, mitä syömme. Joogan mukaan ihmisellä on 5 eri kehoa: annamayakosha, pranamaya kosha, manomaya kosha, vijnanamaya kosha. Sana ’anna’ tarkoittaa ruokaa, ja annamayakosha karkeaa materiaalista olemustamme – fyysistä kehoa, joka toimii ikäänkuin perustana hienojakoisemmille kehoille, energialle, mielelle ja sielulle. Ravitsemus, ruoka, se mitä syömme vaikuttaa kaikkiin näihin viiteen kehomme kerrokseen. Senpä takia Jooga opastaa meitä syömään satvista ravintoa, ahimsan mukaisesti. Me haluamme säilyttää yhteyden, saumattoman informaationkulun kaikkien näiden viiden kerroksen välillä ja haluamme siellä virtaavan informaation ja energian toki olevan puhtainta mahdollista. Haluamme myös sielumme kodin olevan mahdollisimman puhdas ja harmoninen, jotta sielumme, todellinen olemuksemme voi ”paistaa läpi”, eli elää ja ilmaista omaa uniikkia itseään.
Kun kehomme on kunnolla nesteytynyt, elämänenergia virtaa vapaasti. Optimaalinen ravinto nimenomaan tukee kehon nesteytymistä ja virtausta. Kun ravintomme on ravinteikasta, nesteyttävää ja puhdasta, tuemme satvan lisääntymistä ravinnon avulla. Samalla se on myös väkivallatonta, niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Kun ensialkuun alamme syödä optimaalisesti, keho alkaa puhdistua. Mieleen ja kehoon varastoituneet traumat, uskomukset, pelot, surut, häpeät ym. alkavat nousta tietoisuuteemme ja voimme ymmärryksen myötä alkaa niistä vapautua. Kaikkea emme mielen ja järjen tasolla välttämättä tule koskaan tietämään, ei ole tarpeenkaan, mutta tärkeää onkin se, että turhaa ”kuonaa” alkaa virrata pois myös emotionaalisessa mielessä.
Olen itse tämän(kin) ravitsemuksellisen muutokseni aikana tarkastellut ruokaan liittyviä addiktioitani. Tunnesyöminen on osa meidän jokaisen elämää, ja olen havahtunut itse nyt uusiin nyansseihin..
On monia tilanteita, joissa mieleni on tehnyt vaikkapa juustoa (ihan vain yhtenä esimerkkinä kaikista ;). Olen sitten siinä tilanteessa sallinut itselleni palan tai parikin, siinä uskossa että tässä ruoka-aineessa on varmasti jotakin minulle hurjan tärkeää. Noh, nytpä olen ensinnäkin ihan tiedon valossa oppinut, että optimaaliseen ravintoomme ei lukeudu eläinperäiset tuotteet. Ei maitokaan, etenkään tehotuotettuna ja kohtuuttomasti käytettynä (puhutaan intentiosta ja sen merkityksestä tuonnempana). Juusto on siis opittu tapa ja samalla myös signaalia keholta: jotain puuttuu jollakin tasolla – ravitsemuksellisesti tai muiden tarpeiden valossa, josta päästään asiaan tunnesyöminen.
Kuten minulla kävi, käy myös muilla – keho viestii ”tarpeesta”, joka todellisuudessa onkin totuttu tapa. Aivojemme uskomusta. Esimerkiksi tuo taannoinen juustoon liittyvä tarve oli todellisuudessa joko nälkää ja ravinnon puutetta (jota sitten tyydytetään mielellään kunnollisella ruoalla) tai tunnesyömistä (tarve lohdulle, yhteydelle, lempeydelle, tmv tilanteesta riippuen). Näiden kanssa saa olla todella tarkkana ja rehellinen itselleen ja hei, oppia ikä kaikki… Sitä mukaa kun keho puhdistuu, myös tunnesyömisen laatu muuttuu. Juuri niin, tunnesyöminen ei häviä kuin taikaiskusta, vaan on moninaisten valintojen tietoista tulosta. Juusto alkoi minun kohdallani vaihtua taateleihin… 😀 Niinpä, taatelithan ovat toki terveellisiä ja ihmiselle paremmin soveltuvaa ravintoa kuin lehmänmaito. Mutta kohtuuttomissa määrin tai vääristä intentioista käsin ei mikään supersapuska ole terveellistä. Jos syö tunteisiinsa taatelia ja vielä täysin tiedostamatta, kohtaa ne pinnan alle taateleilla painetut tunteet ja tarpeet myöhemmin. Tästä päästään asiaan mindfulness, tietoisuus. Jooga opastaa meitä länsäoloon ja tietoisuuteen jokaisessa valinnassamme. Intentio määrittää lopputuloksen. Jos intentio on vaikkapa tehotuottaa mitä tahansa rahan tienaamisen takia, on lopputulemana tuotekin sitten sen intention mukainen (eikä välttämättä hyväksi yhdellekään kehomme viidestä kerroksesta millään tavalla). Rehellisyys siinä, miksi mitäkin milloinkin valitsemme tehdä, myös ajatusten ja sanojen tasolla, on avain siihen millaiseksi elämämme kokemusta luomme. Mieli on materiaa ja tuon materian rakennuspalikoista yksi on ruoka. Niinpä se, mitä ja millä intentiolla syömme, muovaa mielemme laatua. Tämänkin vuoksi Jooga opastaa meitä syömään satvista ravintoa, joka samalla onkin sellaista, joka tietenkin sopii juuri meille optimaalisesti, tukien koko ihmiskokonaisuutemme terveyttä ja hyvinvointia.
Mutta niinhän minä luulin toimineeni, viimeiset 15 vuotta ainakin.
Miksen sitten kehon ja mielen tasolla voinut optimaalisen hyvin? Miksi oli aivosumua ja herkästi uupumista, aknesta puhumattakaan? Koska tuo ravinto ei kuitenkaan ollut sitä optimaalista ja minun äärimmäisen herkästi regoiva kehoni kertoi sen rehellisesti. Tämä tuntui minulle todella vaikealta sekä ymmärtää että hyväksyä kaiken sen huomioiden, mitä olen vuosien varrella opiskellut ja luotettavana tietona pitänyt. Ymmärrän moniakin näkemyksiä tietystä näkökulmasta katsoen, mutta enää en ole samaa mieltä – perustuen sekä omaan kokemukseeni että oppimaani tieteellisesti todettuun tietoon että vielä usean luotettavan henkilön omakohtaiseen kokemukseen.
Kun meillä on tietoisuus syömiseen liittyvistä valinnoistamme, eritysesti tunnesyömisen yhteydessä, saamme ymmärrystä itsestämme. Ruokailu voikin olla yksi oivalluttavimpia itsetuntemuksen hetkiä!
Moni meistä kaipaa vapautta. Oikeastaan, pohjimmiltaan, kaikki meistä sitä kaipaavat. Vapaus on todellinen tarve. Todellinen vapautuminen on itseoivallustallusta. Voi olla että sinulla on taloudellisesti sellainen tilanne, jossa koet olevasi vapaa. Voi olla että kävelet 10000 askelta päivässä, treenaat salilla ja teet monenlaisia asioita fyysisen terveytesi ja vapautesi eteen. Voi olla että maniofestoit ja meditoit ja vapautat itseäsi mentaalisella tasolla. Mutta jos addiktiot ja tunnesyöminen viittilöivät ravitsemuksellisia valintojasi, et todellisuudessa ole vapaa. Ravinto on siis kuvastin, joka osoittaa sinulle sen, missä vielä olet kahlittuna. Kuten jo alussa todettiin, fyysinen kehomme on nimeltään annamayakosha, ”ruokakeho”, ja tämä jo kuvastaa sitä miten vahva vaikutin ruoka meille on. Ruokakeho on pohja, jonka päällä tavallaan muut kehot elävät, ja kuten ymmärrämme, pohja vaikuttaa koko kokonaisuuteen.
Yhteys on siis se teema, jonka äärellä jälleen olemme. Yhteys on läpinäkyvää ja rehellistä, ja ennenkaikkea, ymmärtävää ja hyväksyvää. Suhteessa itseen, suhteessa toiseen. Rehellistä, selkeää yhteyttä voimme vaalia erilaisin keinoin. Minulle nuo keinot ovat olleet Joogan harjoittajuus fyysisessä, mentaalisessa ja kokonaisvaltaisen henkisessä muodossa. Tarvitaan liikettä, joka tukee kehon hyvinvointia, nestekiertoa, kuona-aineiden viemäröintiä ja energisyyden ylläpitoa. Tarvitaan läsnäoloon ankkuroivia harjoituksia mielen rauhaa ja sielun valoa. Tarvitaan asennetta ja arvomaailmaa, joka tukee elämään ja itseen luottamista, rentoutta, avarakatseisuutta, ratkaisukeskeisyyttä, uteliaisuutta, positiivisuutta, rehellisyyttä, armoa ja lempeyttä. Tarvitaan ravitsemusta, joka tukee koko tätä pakettia. Stressitasoa alas, yhteyttä ylös.
Tämä aihe on suuri ja se on kutkuttava! Avasin monia teemoja alkuun, joita mielelläni jatkan tulevissa osissa. En taidakaan antaa mitään tarkkaa aihetta, josta seuraavalla kerralla kirjoitan, sillä menen niin hetken flowlla ja intuitiolla, etten meinaa pysyä ennaltamäärätyssä raamissa, kun on kyse tällaisesta inspiroivasta ja jo valmiiksi syvästä ja laajasta aiheesta. Sen verran kuitenkin lupaan, että seuraavassa kerron mitä nyt tosiaan syön ja millä ohjenuoralla ja mistä lähteistä olen tietoni kerännyt! 🙂
Kiitos taas ja huomiseen 💛💛
Jätä kommentti